Valtio
|
Poliittinen järjestelmä: Parlamentaarinen demokratia
Valtiomuoto: Demokraattinen liittotasavalta
Presidentti Dr. Ram Baran Yadav
Varapresidentti Paramaranda Jha
Nepalin viimeiset kaksi vuosikymmentä ovat olleet muutosten aikaa. Levottomuudet tiivistyivät vuonna 1995, kun hallitus kaatui kuningashuonetta koskeviin erimielisyyksiin. Monarkiaa vastustavat maolaiset aloittivat seuraavana vuonna aseellisen taistelun perustaakseen kommunistisen valtion. Liike sai nopeasti kannatusta maaseudulla, jossa hallituksen maauudistuspolitiikka oli aiheuttanut tyytymättömyyttä.
Hallitus aloitti rauhanneuvottelut maolaisten kanssa kesällä 2001, kun vastarinta kiihtyi. Yhteisymmärrystä ei saavutettu, ja kapinalliset aloittivat marraskuussa 2001 hyökkäykset armeijan tukikohtiin. Kuningas Gyanendra julisti maahan poikkeustilan. Samalla rajoitettiin perusoikeuksia, kuten kokoontumis- ja sananvapautta. Tätä seurasi muutaman vuoden mittainen jakso, jolloin valta oli välillä kuninkaalla, välillä hallituksella. Mielenosoitukset kiihtyivät.
Huhtikuussa 2006 ihmiset valtasivat opposition johdolla Kathmandun kadut. Myös maolaiset tukivat kansanliikettä. Demokratialiike muutti Nepalin poliittista ilmapiiriä: tavalliset ihmiset joka puolelta maata lähtivät liikkeelle demokratian nimissä. Kolme viikkoa kestäneiden väkivaltaisten mielenosoitusten jälkeen kuningas Gyanendra myöntyi liikkeen vaatimuksiin ja perustuslakia säätävän kansalliskokouksen järjestämiseen. Syrjäytetty kuningas Gyanendra jätti lopullisesti kuninkaanpalatsin 11. kesäkuuta 2008.
Nepalin parlamentti kokoontui huhtikuun lopussa 2006 ensimmäistä kertaa neljään vuoteen. Kuningas nimitti pääministeriksi maan entisen pääministerin Girija Koiralan, joka muodosti uuden seitsemän puolueen hallituksen. Parlamentti hyväksyi yksimielisesti lain, joka rajoitti kuninkaan valtaa ja vei häneltä armeijan ylipäällikkyyden. Lain mukaan kuningas ei voinut enää estää lakien läpimenoa parlamentissa, eikä parlamentti tarvinnut kuninkaan hyväksyntää lainsäädännössä.
Huhtikuun 2006 tapahtumien seurauksena myös Nepalin rauhanprosessi nytkähti eteenpäin. Hallitus luopui terroristisyytöksistä maolaisia vastaan ja maolaiset jatkoivat tulitaukoa. Kesäkuussa sovittiin, että maolaiset otetaan mukaan seitsemän puolueen väliaikaiseen hallitukseen ja perustuslaki kirjoitetaan uusiksi. Parlamentti hyväksyi muutoksen, joka teki Nepalista maallisen valtion: siihen asti maa oli ollut virallisesti hindulainen kuningaskunta.
Väkivaltaisuudet kuitenkin jatkuivat, eivätkä maolaiset päässeet mukaan väliaikaishallitukseen. Vasta marraskuussa osapuolet pääsivät sopuun, ja Nepalin hallitus ja Nepalin kommunistipuolue (maolaiset) allekirjoittavat historiallisen rauhansopimuksen 21. marraskuuta 2006. Sopimus päätti Nepalissa kymmenen vuotta jatkuneen sisällissodan, jonka aikana kuoli yli 13 000 ihmistä. Sopimuksen mukaan maolaisten vapausrintama (People’s Liberation Army) luovuttaa aseensa YK:n valvontaan.
Nepalin 240-vuotinen monarkia lakkautettiin 10. huhtikuuta 2008.
Kansalliskokouksen vaalit pidettiin 10. huhtikuuta 2008. Vaaleissa valittiin 601 edustajaa kirjoittamaan maan uusi perustuslaki. Suurimaat puolueet ovat:
Edustajista 191 eli noin kolmasosa on naisia.
Kansalliskokous valitsi maan ensimmäisen presidentin heinäkuussa 2008. Presidentiksi valittiin NC:n ehdokas Dr. Ram Baran Yadav, joka edustaa madhesien etnistä vähemmistöä kuten varapresidenttikin, Madhesi People's Rights Forum -puolueen (MPRF) Paramaranda Jha. Presidentti ja varapresidentti vannoivat virkavalansa 23. heinäkuuta ja samalla pääministeri Koirala luovutti eronpyyntönsä uudelle presidentille. Varapresidentti vannoi valansa hindiksi, mitä kritisoitiin paljon.
Pääministeriksi kansalliskokous valitsi elokuussa 2008 CPN-Maoistien puheenjohtaja Pushpa Kamal Dahalin, joka tunnetaan paremmin sissijohtajanimellä Prachanda. Pääministeri Dahal vieraili Suomessa huhtikuussa 2009, mutta erosi jo toukokuussa.
Vähemmistöpuolueista koottu uusi hallitus saatiin toimintakykyiseksi kesällä 2009. Ministereitä siinä on 44, ja he ovat 22 eri puolueesta, kun kansalliskokouksessa on edustettuna 24 puoluetta. Uutta hallitusta johti UML-puolueen Madhav Kumar Nepal 30. kesäkuuta 2010 saakka, jolloin hän ilmoitti erostaan. Pääministeri Nepalin ero oli odotettu, koska 28. toukokuuta maan kolme suurinta puoluetta solmivat sopimuksen, jonka mukaan Nepaliin pyritään muodostamaan konsensushallitus, joka sisältää ainakin kyseiset kolme puoluetta.
Ihmisoikeustilanne on parantunut aseellisen konfliktin päättymisen jälkeen. Kuitenkin ihmisoikeusloukkaukset jatkuvat edelleen erityisesti maaseudulla. Valtio ei ole käsitellyt sisällissodan aikaisia rikoksia, tutkinut tahdonvastaisia katoamisia eikä asettanut ketään syytteeseen. Nepalissa onkin vallalla rankaisemattomuuden kulttuuri.
Nepalissa toimii YK:n ihmisoikeuspäävaltuutetun toimisto (OCHCR), jolla on rauhansopimuksen mukaan valtuudet valvoa ihmisoikeuksien toteutumista. Lisäksi maassa toimii Kansallinen ihmisoikeuskomitea.
Nepalilaiset ja kansainväliset ihmisoikeusjärjestöt ovat syyttäneet molempia konfliktin osapuolia vakavista ihmisoikeusrikkomuksista. Hallitusta kritisoidaan etenkin aiheettomista pidätyksistä. Järjestöt ovat myös huolissaan pidätyksen jälkeen kadonneista ihmisistä. Maolaisia puolestaan syytetään turhien väkivallantekojen lisäksi muun muassa lapsisotilaiden rekrytoinnista ja kyläläisten käyttämisestä ihmiskilpinä armeijaa vastaan. Molempien osapuolten on raportoitu kidnapanneen ja tappaneen toisen osapuolen avustamisesta epäiltyjä henkilöitä. Arviolta 13 000 ihmistä on saanut surmansa sen jälkeen kun väkivaltaisuudet kymmenen vuotta sitten alkoivat. Lisäksi kadonneita on enemmän kuin missään muussa maassa.
Nepalissa on arvion mukaan jopa 200 000 maan sisäistä pakolaista, minkä lisäksi maassa on noin 100 000 naapurimaan Bhutanin vaikeaa tilannetta pakenevaa bhutanilaispakolaista.
700 eaa. Ensimmäiset merkinnät Nepalin asukkaista tehdään, kun mongolikansa kirantit saapuvat alueelle. 543 eaa. Siddharta Gautama, joka myöhemmin valaistuu Buddhaksi, syntyy Lumbinissa. 300–800 Intiasta saapuneet hallitsijat Licchavit tuovat maahan hindulaisuuden ja kastijärjestelmän. 879–1200 Nepal jakautuu pieniin ja keskenään riiteleviin kuningaskuntiin. Kathmandun laaksossa on näistä kolme merkittävintä: Kantipur, Lalitpur ja Bhadgaon nykyisten Kathmandun, Patanin ja Bhaktapurin kaupunkien alueella. 1200–1700-luvut Malla-suku hallitsee Nepalia. Kuninkaat vakiinnuttavat tiukan kastijärjestelmän katsoen itsensä Vishnu-jumalan inkarnaatioiksi mutta suvaitsevat myös buddhalaisuuden. Kathmandun laakson nähtävyydet: palatsit, temppelit ja patsaat rakennetaan. Monet nykyisinkin vietettävät festivaalit ovat peräisin tältä ajalta. 1768 Gorkhan Shah-dynastiaan kuuluva kuningas Prithvi Narayan Shah yhdistää Nepalin vallatessaan Kathmandun laakson kolme kuningaskuntaa vuonna. 1814 Nepalin alue on melkein kaksi kertaa nykyistä suurempi ja ulottuu Sikkimiin asti. British East India Company julistaa Nepalille sodan, jonka Nepal häviää. 1816 Segoulin sopimus allekirjoitetaan. Nepal joutuu luopumaan Shah-dynastian valtaamista alueista ja maan nykyiset rajat määritellään. Nepal joutuu sallimaan brittien edustajan läsnäolon Kathmandussa, mutta Nepalista ei tule varsinaista siirtomaata. Nepal sulkee rajansa muilta paitsi intialaisilta. 1846 Shah-kuninkaat jäävät vallankaappauksen jälkeen nimellisiksi hallitsijoiksi, ja todellinen valta siirtyy Rana-suvun pääministereille. Ranat keräävät itselleen suuren omaisuuden, kun muu maa jää keskiaikaiseen tilaan. Suvun palatsit varustetaan ulkomaisilla, teiden puuttuessa maahan kannettavilla tavaroilla. Rana-pääministerien palatsi on nykyinen hallintokeskus Singha Durbar. 1947 Nepalilaiset perustavat Kalkutassa kongressipuolueen, joka saa kannatusta Intian uudelta hallitukselta ja ryhmältä toisinajattelevia Ranoja. 1950 Kuningas Tribhuvan pakenee Intian suurlähetystön suojiin. Kongressipuoluelaiset hyökkäävät Intiasta Nepalin rajan kaupunkeihin 1951 Sopimus Ranojen ja kongressipuolueen hallituksesta saavutetaan Intian pääministeri Jawaharlal Nehrun välityksellä. Kuningas Tribhuvan palaa Kathmanduun ja epäonnistuneiden hallituskokeilujen jälkeen ottaa vallan itselleen. 1955 Mahendra kruunataan kuninkaaksi. Maahan säädettiin perutuslaki ja ensimmäiset parlamenttivaalit pidettiin vuonna 1959. 1960 Kuningas Mahendra julistaa maahan poikkeustilan, kumoaa perustuslain, erottaa hallituksen, hajottaa parlamentin ja kieltää poliittiset puolueet. Pian maahan luodaan panchayat-hallintojärjestelmä: epäsuorilla vaaleilla, ilman poliittisia tunnuksia valittujen neuvostojen portaittainen hallintojärjestelmä. 1972 Kuningas Mahendran kuoleman jälkeen kuninkaaksi kruunataan Birendra. 1989 Intia aloittaa kauppasaarron, joka johtaa seuraavana vuonna poliittiseen liikehdintään, mikä ja väkivaltaisiin mielenosoituksiin, kuningas Birendran vallasta luopumiseen ja poliittisen toiminnan sallimiseen. 1990 Maahan muodostetaan väliaikainen hallitus, jossa olivat edustettuina kongressi- ja kommunistipuolueet sekä kuninkaan nimeämät jäsenet. Pääministeriksi tulee kongressipuolueen puheenjohtaja K.P. Bhattarai. Uusi perustuslaki, jonka mukaan poliittinen valta on parlamentilla ja hallituksella, hyväksytään marraskuuss. 1991 Parlamenttivaalit järjestetään toukokuussa. Kongressipuolue muodostaa yksin hallituksen, jonka pääministeriksi tulee pitkäaikainen puoluesihteeri Girija Prasad Koirala. Sisäpolitiikka jatkuu epävakaana. 1996 Communist Party of Nepal (Maoist) ilmoittaa luopuvansa parlamentaarisen järjestelmän noudattamisesta ja aloittavansa niin sanotun kansalaisten sodan (People´s War) tavoitteenaan tasavalta ja kommunistinen hallinto. Liike voimistuu nopeasti ja hallitus julistaa sen kannattajat terroristeiksi. 2000 Hallitus määrää vapautettavaksi kymmeniä tuhansia henkilöitä, jotka ovat eläneet maatyöläisinä käytännössä maaorjan asemassa. 2001 1. kesäkuuta kuninkaan palatsissa tapahtuneessa ammuskelussa kuolee kymmenen kuningasperheen jäsentä mukaan lukien kuningas, kuningatar ja kruununprinssi. Ampujaksi ilmoitetaan kruununprinssi Dipendra. Viimeisin kuningas, Gyanendra Bir Bikram Shah Dev, kruunataan. 2006 Hallitus ja maoistit allekirjoittavat rauhansopimuksen marraskuussa. 2008 Nepalin 240-vuotinen monarkia lakkaa ja maasta tulee tasavalta.
Päivitetty 1.7.2010
