Juokseva vesi ja vessat ovat vähentäneet sairauksia, minkä lisäksi vedenkantamiselta vapautuneet tunnit voidaan käyttää nyt koulunkäyntiin, kodinhoitoon, monipuolisempaan ruoantuotantoon ja uusiin elinkeinoihin.
Shamanfi Sunwar täyttää vesikanisteriaan. Vaikka on kuiva kausi, lähteeseen tuikatusta putkesta lorottaa vettä. Onneksi. Muuten 87-vuotiaan isoäidin pitäisi laskeutua vielä useampi kymmenen korkeusmetriä alemmas mäen juurelle.
Kun 15 litran kannu on täynnä, hän nostaa sen selkäreppuun, asettaa kantohihnan otsalleen ja lähtee lipokkaissaan nousemaan mäen reunaa kiertävää polkua kylälle.
Mutta ei hän valita, päinvastoin. Nykyään hänen tarvitsee tehdä noin tunnin vievä vedenhakumatka vain kerran päivässä, kun vielä viime syksynä vedenhaku saattoi viedä kuusikin tuntia vuorokaudesta.
Nykyään vesi juomiseen ja ruoanlaittoon saadaan nimittäin talojen läheisyyteen vedetyistä yhteisistä hanoista. Vain karjalle ja kasteluun tarkoitettu vesi täytyy edelleen kantaa.
Shamanfi Sunwarin lisäksi Suomen kehitysyhteistyövaroin valmistuneesta vedenjakelujärjestelmästä hyötyy Thaprekin kunnassa vajaat 1 700 asukasta.
Kun thaprekilaiset kaksi vuotta sitten kuulivat pääsevänsä mukaan hankkeeseen, olivat he toiveikkaita mutta aavistuksen epäileviä. Vastaavanlaisista järjestelmistä oli nimittäin kuultu puhetta jo vuosikymmeniä, mutta ne olivat kariutuneet vuoroin teknisiin ongelmiin tai rahoitukseen.
Nyt eräs kukkuloista on valjastettu Thaprekissa ikään kuin vesitornin rungoksi: Vesi pumpataan 370 metriä alempana olevasta lähteestä mäen huipulle asennettuun 10-kuutioiseen jakosäiliöön. Sieltä se juoksutetaan neljään alueelliseen varastosäiliöön ja niistä edelleen 41 yhteiskäytössä olevaan hanaan. Hanoja käyttää 265 taloutta.
”Se oli kuin ihme”, eräs kyläneuvoston jäsen kuvailee tunnelmia, kun ensimmäiset hanat puolisen vuotta sitten saatiin toimimaan.
”Vesi on erittäin hyvälaatuista: puhdasta ja mautonta.”
Thaprekin kunnan vedenjakelujärjestelmä on osa hanketta, jolla 90 000 keskinepalilaista pääsee juoksevan veden ääreen. Puolet hankkeen tukemista 471 vedenjakelujärjestelmästä on jo valmiina, loput suunnittelu- ja rakennusvaiheessa.
Vedenjakelun lisäksi hankkeen tavoitteena oli tukea 250 000 alueen ihmisen sanitaatio- ja hygieniatapoja. Tämä tavoite on ylitetty: hyödynsaajia on jo yli 390 000. He ja heidän naapurinsa käyttävät nykyään muun muassa vessaa, jolloin ulosteiden leviämistä ruokaan ja juomaan ei tarvitse pelätä.
Kehitysjargonissa puhutaan hankkeiden ”vaikuttavuudesta” ja ”omistajuudesta”, joiden toteuduttua tavoitellut hyödyt vasta kokonaisuudessaan reaalistuvat.
Hankkeen kokonaisbudjetti vuosina 2008–2012 on 14,6 miljoonaa euroa. (Jutussa kuvatun vedenjakelujärjestelmän kustannukset ovat noin 118 000 euroa.)
Taloudet maksavat 2 euron kuukausittaisen hoitomaksun, jolla katetaan ylläpitokustannuksia.
Yleiskielellä tämä tarkoittaa, että uudenlaiset tavat – että puskat ja pellot eivät ole vessoja ja että järjestelmät tarvitsevat osaavaa huoltoa – todella omaksutaan ja vastaanotetaan.
Hankkeen tekninen neuvonantaja Markus Tuukkanen käyttää mieluusti sanaa ”myyminen”.
”Olemme täällä uudenlaisen ajattelu- ja toimintatavan myyntimiehiä. Asiakkaina meillä ovat viranomaiset eri tasoilla, suunnittelijat, urakoitsijat ja tietysti myös veden ja vessojen käyttäjät”, hän kuvailee.
Sanitaation osalta into ja omistajuus on Tuukkasen mukaan saavutettu, mutta vesihuollossa on vielä parannettavaa.
”Sanitaatiossa tämä hanke on ehdottomasti Nepalin paras ja näitä oppejamme on siirretty kansallisiin strategioihin ja toimintaohjeisiin ja sitä kautta ne leviävät kansalliseksi tavaksi toimia.”
Vaikka vedenkantamisesta ei täysin ole päästy, parannus entiseen on merkittävä: Thaprekin naisten yhdistys kertoo, että vatsasairauksia on nykyään paljon entistä vähemmän. Lisäksi lapset ja heidän vaatteensa ovat puhtaampia.
Koska vedenhakuun tarvitta aika on romahtanut, lapsilla – jotka ennen aloittivat vedenkantamisen noin kymmenen vuoden iässä – on nyt paremmat edellytykset koulunkäyntiin ja läksyjentekoon. Aikuiset voivat sen sijaan panostaa enemmän kodinhoitoon, monipuolisempaan ruoantuotantoon ja uusiin elinkeinoihin.
Lisäksi nyt, kun vessoja on kyläkoulussa entisen yhden sijaan useita, tyttöjen koulunkäynti ja naisopettajien työnteko kuukautisten aikana helpottuu.
Lauri Haapanen
Kuvat: Narendra Shrestha
Rural Water Supply and Sanitation Project in Western Nepal (RWSSP-WN) -hankkeen tavoitteena 90 000 ihmistä pääsee vedenjakelun piiriin. Lisäksi vessavalistustoiminnan tuloksena ihmiset siirtyvät rakentamaan itselleen vessoja. Hankkeessa huomioidaan kaikkien kastien ja kastittomien yhtäläinen oikeus veteen.
Hankkeessa on tuettu jo 471 vedenjakelujärjestelmän rakentamista.
Vesihuollon lisäksi kaikkia hankkeen toteutusalueella asuvia ihmisiä kannustetaan lopettamaan metsien ja peltojen käyttäminen tarpeidentekoon ja rakentamaan itselleen vessat. Vessojen viemäri johtaa vessan viereen kaivettuun imeytyskaivoon, josta neste imeytyy maaperään ja kiinteämpi jätös aika ajoin tyhjennetään.
Hankkeen tehtävänä on myös vaikuttaa kansallisten toimintatapojen ja ohjeistusten tekemisessä.
Hankkeen teknisenä konsulttina toimii Ramboll Finland.
